Henkilökohtainen koulutus ja keskittyminen henkilökohtaiseen kasvuun ovat avaimia keskeytysten vähentämiseen ja elinikäisen urheilun edistämiseen

Uinti vei sydämeni, mutta se myös särki sen. Huomasin varhain, että olympiaunelmat eivät olleet korteissani ja että nykyinen järjestelmä ei antaisi minun saavuttaa täyttä potentiaaliani, vaikka omistaisin kaiken urheilulle. Vaikka minulla oli intohimo ansaita stipendi, henkilökohtaisempaa polkua varten tarvittava tukiverkosto puuttui – ei valmentajani tai vanhempieni rakkauden tai tuen puutteen vuoksi, vaan tuolloin rajallisten resurssien vuoksi. Uinti opetti minulle kuitenkin korvaamattomia elämäntunteja. Se laajensi näköalojani sosiaalisesti, ammatillisesti ja koulutuksellisesti. Ja siksi olen syvästi kiitollinen uintimatkastani, jopa sydänsuruista huolimatta. Siksi uskon myös, että minulla on jotain merkityksellistä annettavaa urheilun tulevaisuudelle.

Tässä artikkelissa haluan käsitellä keskeisiä ideoita, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi uintimaailmaan ja auttaa ratkaisemaan urheilusta luopumisen. Ensinnäkin on tärkeää ratkaista urheilun keskeyttämis- tai keskeyttämisongelma, jotta urheilijat pysyvät mukana lajissa koko elämän. Toiseksi meidän on siirrettävä painopiste puhtaasti kilpailullisista tuloksista henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen, jotta urheilijat löytävät iloa ja tarkoitusta matkoillaan. Kolmanneksi tarvitaan kipeästi räätälöityjä harjoitusohjelmia, jotka edistävät yksilön täyttymystä ja elinikäisen siteen luomista urheiluun. Lopuksi teknologian hyödyntäminen markkinoille pääsyn esteiden alentamiseksi ja ruohonjuuritason kehityksen tukemiseksi on ratkaisevan tärkeää urheilun kestävyyden kannalta. Näihin alueisiin keskittymällä voimme luoda osallistavamman, tukevamman ja nautinnollisemman ympäristön kaikentasoisille uimareille.

Urheilun keskeyttämisen monitahoisen luonteen ymmärtäminen

Syyt, miksi urheilijat päättävät jättää lajinsa, ovat erilaisia ​​ja monimutkaisia. Nautinnon ja hauskanpidon puute on usein mainittu tekijä, joka usein johtuu paineesta esiintyä ja voittaa (Crane & Temple, 2015; Salguero et al., 2003). Tätä painetta voi pahentaa liiallinen keskittyminen kilpailutuloksiin, mikä johtaa stressiin, uupumukseen ja vähentyneeseen rakkauteen lajia kohtaan. Nuoret urheilijat saattavat tuntea, että heidän arvonsa määräytyy yksinomaan heidän suorituksensa perusteella, mikä johtaa ahdistukseen ja sisäisen motivaation menettämiseen (Fraser-Thomas et al., 2008).

Harjoittelun intensiteetillä ja volyymilla on myös ratkaiseva rooli. Ylikuntoutus, joka on yleinen ongelma monissa urheilulajeissa, voi johtaa fyysiseen ja henkiseen uupumukseen, vammoihin ja lopulta keskeyttämiseen (Crane & Temple, 2015). Sitä vastoin aliharjoittelu, jossa urheilijat eivät saa riittävää harjoitusärsytystä, voi johtaa edistymisen puutteeseen ja turhautumisen tunteeseen, mikä myös edistää keskeyttämistä (Monteiro et al., 2018). Henkilökohtainen lähestymistapa voi kattaa tämän spektrin molemmat päät ja varmistaa, että koulutus on haastavaa mutta silti hallittavissa jokaiselle.

Kun urheilijat edistyvät murrosiässä, kilpailevat prioriteetit, kuten akateemiset vaatimukset ja sosiaalinen sitoutuminen, voivat luoda haasteita urheilun osallistumisen ylläpitämisessä (Fraser-Thomas ym., 2008; Molinero et al., 2006). Lisäksi muutokset fyysisessä kypsymisessä ja vammojen alkaessa voivat myös edistää keskeyttämistä (Crane & Temple, 2015).

Painopisteen siirtäminen: Henkilökohtainen kasvu kilpailukykyisten tulosten sijaan

Urheilukulttuurin perustavanlaatuinen muutos on tarpeen, jotta henkilökohtainen kasvu ja kehitys asetetaan etusijalle kilpailutulosten sijaan. Tämä edellyttää yksilöllisten tavoitteiden asettamista, edistymisen seurantaa henkilökohtaisten saavutusten perusteella sen sijaan, että vertaillaan urheilijoita keskenään ja juhlitaan yksittäisiä saavutuksia. Korostamalla ponnisteluja, taitojen hankkimista ja henkilökohtaisia ​​saavutuksia valmentajat voivat kasvattaa sisäistä motivaatiota, joka on voimakas ennustaja pitkäaikaiselle urheiluharrastukselle (Nielsen et al., 2023). Tämä muutos voi myös lievittää jatkuvaan kilpailuun liittyvää painetta, mikä tekee urheilusta positiivisemman ja nautittavamman kokemuksen.

Nykyinen kilpailumalli uinnissa ja monissa muissa urheilulajeissa painottaa voimakkaasti voittoa, mikä voi johtaa korkeaan turhautumiseen ja uupumukseen urheilijoiden keskuudessa (Salguero et al., 2003). On haastavaa siirtyä "olemme täällä voittamaan" -ajattelusta "olemme täällä kasvamaan" -ajatteluun. Tämä muutos on kuitenkin ratkaisevan tärkeä terveellisemmän ja kannustavamman ympäristön edistämiseksi. Keskittymällä henkilökohtaiseen kasvuun ja nautintoon voimme auttaa urheilijoita kehittämään pitkäaikaisen suhteen lajiin.

Tarkasteltaessa tätä perspektiiviä, maailman 8,119 miljardista ihmisestä (UNFPA, 2023) vain 852 osallistuu uimiseen Pariisin olympialaisissa (World Aquatics, 2024). Tämä tarkoittaa, että todennäköisyys, että kenestä tahansa henkilöstä tulee olympiauimari, on noin 0,0000105 %. Mahdollisuudet muuttuvat edukseen, jos olet syntynyt Australiassa ja 0,0001498 %:n mahdollisuus päästä kesäolympialaisiin.

Korkean tason kilpaurheilijoiden tulisi olla kannustavan ympäristön sivutuote, ei ainoa tavoite. Kilpailun jännitys ja haaste ovat kiistattomia motivoijia, ja olympiasankarien panos roolimalleina on korvaamaton. Henkilökohtaisen kasvun, elinikäisen oppimisen ja terveyshyötyjen korostaminen voi kuitenkin auttaa urheilijoita ja heidän tukiverkostojaan näkemään uinnin laajemman arvon mitalien ja ennätysten lisäksi. Jos joku ui, hän on jo voittanut. Jokainen uimaveto ei tuo vain fyysistä hyötyä, vaan henkistä selkeyttä ja onnistumisen tunnetta.

Henkilökohtaisen koulutuksen muuttava voima

Henkilökohtaiset harjoitusohjelmat tarjoavat lupaavan ratkaisun urheilijan keskeyttämiseen vaikuttaviin monitahoisiin haasteisiin. Räätälöimällä harjoittelun kunkin urheilijan yksilöllisiin tarpeisiin, kykyihin ja tavoitteisiin, valmentajat voivat edistää nautinnollisempaa ja kestävämpää urheilukokemusta (Crane & Temple, 2015). Tämä lähestymistapa mahdollistaa harjoittelun intensiteetin ja volyymin säädöt, estää ylikuntoutumisen ja varmistaa, että urheilijat saavat asianmukaisen haasteen jatkuvan edistymisen ja taitojen kehittymisen edistämiseksi. Se auttaa myös urheilijoita kehittämään omistajuuden ja itsenäisyyden tunteen harjoittelussaan, mikä lisää nautintoa ja motivaatiota (Fraser-Thomas et al., 2008).

Henkilökohtainen lähestymistapa huomioi jokaisen urheilijan ainutlaatuisen kehitysvaiheen, ottaen huomioon hänen fyysisen ja psykologisen kypsyytensä harjoitussuunnitelmia suunniteltaessa. Tämä voi olla erityisen hyödyllistä nuorille urheilijoille, jotka liikkuvat erilaisissa siirtymävaiheissa ja joilla voi olla erilaiset tarpeet ja prioriteetit kuin nuoremmilla tai vanhemmilla urheilijoilla.

Yksi jännittävimmistä urheilun kehityksestä nykyään on teknologian käyttö henkilökohtaisen harjoittelun tukena. Tekoälyä (AI) ja data-analyysiä hyödyntävät alustat voivat tarjota harjoitussuunnitelmia, jotka on räätälöity kunkin uimarin yksilöllisiin tarpeisiin ja tavoitteisiin. Tämä lähestymistapa ei ainoastaan ​​optimoi suorituskykyä, vaan myös vähentää loukkaantumis- ja työuupumusriskiä, ​​mikä edistää terveellisempää ja kestävämpää suhdetta urheiluun. Sillä on potentiaalia merkittävästi edistää urheilijoiden pysymistä ja uintiyhteisön laajentamista.

Tekoälyä ja automaatiota hyödyntävät alustat voivat merkittävästi lisätä valmentajien kykyjä, jolloin he voivat tarjota räätälöityjä harjoituksia, jotka vastaavat kunkin urheilijan yksilöllisiä tarpeita. Ajatus, että tekoälytyökalut voivat korvata pätevän ja kokeneen valmentajan, on harhaanjohtava. Tekoälyn käytön ensisijainen tavoite on lisätä valmentajien kykyjä, ei korvata niitä – paitsi tapauksissa, joissa asiantuntevan ja kokeneen valmentajan käyttö ei ole mahdollista. Tällaisissa tapauksissa tekoäly voi auttaa lieventämään ongelmaa noudattamalla "ihminen silmukassa" -lähestymistapaa tekoälyn kehittämisessä ja integroinnissa.

Tämä teknologian integrointi mahdollistaa laadukkaan, kestävän ja personoidun harjoittelun laajassa mittakaavassa, mikä auttaa uimareita vähentämään loukkaantumisriskiä, ​​uupumusta ja turhautumista. Teknologian hyödyntäminen yksilölliseen harjoitteluun varmistaa, että urheilijat saavat tarvitsemansa tuen menestyäkseen. Tämä ei vain paranna heidän suorituskykyään, vaan myös edistää syvempää ja nautinnollisempaa yhteyttä urheiluun. Tekemällä korkealaatuisen harjoittelun laajemman yleisön ulottuville, teknologia voi auttaa uintilajin demokratisoinnissa varmistaen, että jokainen saa "reilun menemisen" lähtöpaikastaan ​​riippumatta ja mahdollisuuden saavuttaa henkilökohtaisen parhaansa.

Lisäksi vaikka henkilökohtainen koulutus otetaan usein käyttöön kilpailusyklin edistyneissä vaiheissa, hyödyt voivat olla vieläkin selvempiä, jos ne otetaan käyttöön aikaisemmin. Tämä varhainen personointi voi auttaa varmistamaan, että uimarit saavat oikean määrän harjoittelua välttäen sekä yli- että aliharjoittelua. Yleistetty harjoittelu ei useinkaan sovi urheilijoille, joiden fyysinen ja henkinen kehitys ei vastaa ryhmän keskiarvoa, mikä johtaa myöhään kypsyvien urheilijoiden poissulkemiseen. Valmentajat saattavat epäoikeudenmukaisesti pitää näitä urheilijoita vähemmän taitavina tai he voivat pitää itsensä vähemmän lahjakkaina. Tutkimukset viittaavat siihen, että yksilöllisen harjoittelun käyttöönotto aikaisemmin voi vähentää tätä onnentekijää urheilijan pitkän aikavälin kehityksessä, jolloin jokainen uimari voi toteuttaa potentiaalinsa täysin.

Kokonaisvaltaisen lähestymistavan edut

Tutkimukset ovat jatkuvasti osoittaneet yksilöllisen harjoittelun ja henkilökohtaiseen kasvuun keskittymisen positiivisen vaikutuksen urheilijoiden hyvinvointiin, motivaatioon ja suorituskykyyn (Fraser-Thomas ym., 2008; Jõesaar & Hein, 2011; Nielsen et al., 2023). . Luomalla kannustavan ja nautinnollisen ympäristön, joka vastaa yksilöllisiin tarpeisiin, urheilijat jatkavat todennäköisemmin urheiluaan, kokevat vähemmän vammoja ja kehittävät elinikäisen rakkauden fyysiseen toimintaan.

Tämä lähestymistapa ei ole merkityksellinen vain urheilijoille, jotka osallistuvat järjestettyyn urheiluun, vaan myös niille, jotka haluavat rentoa tai rakenteellista uintia. Alusta, joka tarjoaa henkilökohtaisia ​​suosituksia ja aktiivisuuden seurantaa, voi olla hyödyllinen henkilöille, joilla ei ehkä halua tai ei ole varaa kuulua klubiin tai organisaatioon. Tämä osallisuus varmistaa, että henkilökohtaisen harjoittelun ja tavoitteiden asettamisen edut ovat laajemman uimarijoukon ulottuvilla, mikä edistää yleistä terveyttä ja hyvinvointia Australian yhteisössä.

Pitkän aikavälin visio uinnista: elinikäisen intohimon vaaliminen

Uintikulttuurin muuttaminen on pitkäjänteistä työtä. Vaatii useiden sukupolvien yhteisiä ponnisteluja, jotta hallitseva painopiste siirtyy voittamisesta elinikäiseen nautintoon. Uinnin fyysisten, henkisten ja sosiaalisten etujen korostaminen voi tukea tätä kulttuurista muutosta. Sydän- ja verisuoniterveyden, kognitiivisten toimintojen, stressin vähentämisen ja sosiaalisten yhteyksien edistäminen auttaa vahvistamaan uimisen arvoa elinikäisenä toimintana.

Tämä kulttuurinen muutos voi luoda aaltoilevan vaikutuksen, edistää henkilökohtaista oivallusta ja toteutumista, kehittää kestävämpää suhdetta urheiluun, kasvattaa tukipohjaa, houkutella lisää investointeja, laajentaa kykyjen joukkoa ja lisätä mahdollisuuksiamme hämmästyä useammista olympiasankareista. Keskittymällä uinnin kokonaisvaltaisiin hyötyihin voimme luoda kulttuurin, jossa urheilua arvostetaan paitsi kilpailumenestyksenä myös sen laajemman panoksensa vuoksi terveyteen ja hyvinvointiin.

Uintiin pääsyn esteet ovat korkeammat verrattuna urheilulajeihin, kuten jalkapallo, rugby, koripallo tai eSports. Aloittaminen vaatii erityisiä tiloja ja asiantuntevaa ohjausta. Siksi urheilu- ja hallintoelinten on investoitava uimatiloihin, tuettuihin uimatunteihin ja tuettava valmentajien ammatillista kehitystä näiden pääsyn esteiden alentamiseksi. Resurssien tasapainottaminen korkean suorituskyvyn ja ruohonjuuritason investointien välillä on ratkaisevan tärkeää. Korkean suorituskyvyn kilpailu luo roolimalleja ja yhtenäisyyden tunnetta, mutta ei-kilpailevien populaatioiden tukeminen on yhtä tärkeää, jotta he pysyvät mukana ja tukevat urheilua.

Uinti on yksi harvoista urheilulajeista, jota voidaan harrastaa muutaman viikon kuluttua syntymästä korkeaan ikään, ja se tarjoaa monia etuja jokaisessa elämänvaiheessa. Elinikäisen suhteen edistämisellä uinnin kanssa voi olla elinikäinen myönteinen vaikutus. Kilpauimareiden ei tulisi koskaan jäädä eläkkeelle, vaan meidän pitäisi rohkaista siirtymistä "hyvinvointiuimiseen", vaiheeseen, jossa painopiste siirtyy kilpailusta henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja nautintoon. Tämä uudelleenkehystys voi auttaa urheilijoita säilyttämään elinikäisen yhteyden urheiluun ja hyödyntämään sen fyysistä ja henkistä terveyttä tulevina vuosina.

Kasvattamalla rakkautta uimiseen kaikilla tasoilla ja kaikenikäisille, voimme luoda osallistavamman ja kestävämmän uintikulttuurin. Tämä lähestymistapa ei hyödytä vain yksittäisiä uimareita, vaan myös vahvistaa urheilua kokonaisuutena varmistaen sen jatkuvan kasvun ja vaikutuksen yhteisöjemme terveyteen ja hyvinvointiin.

Johtopäätös

Matka uintikulttuurin muuttamiseen kilpailutulosten keskittymisestä elinikäiseen nautintoon ja henkilökohtaiseen kasvuun on monipuolinen ja pitkäjänteinen pyrkimys. Käsittelemällä urheilusta luopumista, korostamalla henkilökohtaista kasvua kilpailun sijaan, ottamalla käyttöön henkilökohtaisia ​​harjoitusohjelmia ja hyödyntämällä teknologiaa pääsyn esteiden alentamiseksi voimme luoda osallistavamman ja tukevamman ympäristön kaikentasoisille uimareille. Tämä kokonaisvaltainen lähestymistapa ei vain lisää urheilijoiden hyvinvointia ja motivaatiota, vaan myös edistää elinikäistä intohimoa lajia kohtaan. Viljelemällä tätä rakkautta uintiin varhaisesta iästä lähtien ja kaikissa elämänvaiheissa voimme varmistaa, että urheilu menestyy edelleen ja hyödyttää niin yksilöitä kuin yhteisöjäkin. Yhdessä voimme rakentaa kestävän ja elinvoimaisen uintikulttuurin, joka arvostaa henkilökohtaista toteutumista, terveyttä ja hyvinvointia yhtä paljon kuin kilpailumenestystä.

Alkuperäinen LinkedIn-postaus täällä.

Huomautus: Tämän artikkelin alkuperäinen teksti on kirjoitettu englanniksi, ja se on käännetty automaattisilla tekoälytyökaluilla tiedon jakamiseksi laajemmalle yleisölle. Vaikka pyrimme säilyttämään tarkkuuden, kannustamme yhteisön jäseniä auttamaan parantamaan käännösten laatua. Jos alkuperäisen ja käännetyn version välillä on eroja, englanninkielinen versio on ensisijainen.

Viitteet

Australian Sports Commission. (2023). AusPlay National Sport and Physical Activity Participation Report: October 2023.

Bailey, R. (2006). Physical education and sport in schools: A review of benefits and outcomes. Journal of School Health, 76(8), 397–401.

Crane, J., & Temple, V. (2015). A systematic review of dropout from organized sport among children and youth. European Physical Education Review, 21(1), 114–131.

Fraser-Thomas, J., Côté, J., & Deakin, J. (2008). Examining adolescent sport dropout and prolonged engagement from a developmental perspective. Journal of Applied Sport Psychology, 20(3), 318-333.

Jõesaar, H., & Hein, V. (2011). Psychosocial determinants of young athletes’ continued participation over time. Perceptual and Motor Skills, 113(1), 51–66.

Molinero, O., Salguero, A., Tuero, C., Álvarez, E., & Márquez, S. (2006). Dropout reasons in young Spanish athletes: Relationship to gender, type of sport and level of competition. Journal of Sport Behavior, 29(3), 255–269.

Moulds, K., Abbott, S., Pion, J., Brophy-Williams, C., Heathcote, M., & Cobley, S. (2020). Sink or Swim? A survival analysis of sport dropout in Australian youth swimmers. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, 30, 2222–2233.

Nielsen, G., Wikman, J.M., Appleton, P.R., Bentsen, P., & Elsborg, P. (2023). Predicting adolescents' continuation in club sports: A prospective cohort study of the importance of personal and contextual motivational factors in five sports in Denmark. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, 34, e14616.

Salguero, A., González-Boto, R., Tuero, C., & Márquez, S. (2003). Identification of dropout reasons in young competitive swimmers. The Journal of Sports Medicine and Physical Fitness, 43(4), 530-534.

UNFPA. (2023). World Population Dashboard. Retrieved from https://www.unfpa.org/data/world-population-dashboard

World Aquatics. (2023). Paris 2024 Swimming Info. Retrieved from https://www.worldaquatics.com/competitions/paris-2024-swimming-info